TT-rata – Osa 1
TT, eli 1:120, on suomalaisten harrastajien keskuudessa hiukan harvinaisempi valinta radan mittakaavaksi. Raideväli on tässä mittakaavassa 12 mm. Omalla kohdalla valinta osui TT:hen, kun 2000-luvun alkupuolella aloin vakavammin rakentamaan pienoisrautatietä. Syynä oli aika pitkälle tila, tai lähinnä sen puute. TT-radan pystyy kuitenkin rakentamaan kompaktimpaan tilaan kuin H0-radan. Silloinen rakennelma on nyt jo edesmennyt, jouduin sen purkamaan kun edessä oli muutto, ja tilaratkaisuista ei ollut varmuutta.
Kun tilaa sitten järjestyikin, ja kohtuullisen paljon, niin aloin rakentamaan H0-rataa. Kun päädyin automatisoimaan sen, niin heräsi ajatus tehdä pieni TT-mittakaavan rata, jolla demonstroisin radan automatisointia RocRail-ohjelmiston avulla vuoden 2022 Pieni Ihmeellinen Maailma-messuilla Otahallissa, Espoossa. Radasta tuli hyvin pelkistetty esitys, ja ratapöydän kokokin määräytyi sen mukaan, että sen sai sopimaan pienehkön farmariauton kyytiin.
Viereisissä kuvissa näkyy rata sellaisena kuin se oli esillä messuilla. Mm. automatisointiin liittyvät komponentit, vaihdedekooderi ja ”feedback module” on sijoitettu ratapöydän päälle, jotta ne olisivat katsojan hahmotettavissa. Raiteet ja vaihteet ovat saksalaisen Kuehnin tuotantoa. Yritys on myynyt toimintonsa Rocolle, joka jatkaa tuotteiden jakelua oman brändinsä alla. Rakennukset ja kukkulan säästin vanhasta radasta, ja ne saivat näin uuden elämän.
Messujen jälkeen rata lepäili varastossa, mutta päädyin sitten jatkamaan radan viimeistelyä H0-radan rinnalla. Olin edellisen radan aikana innostunut rakentamaan suomalaista kiskokalustoa. Kalusto ei jäisi pölyttymään varastoon, vaan sillekin löytyisi käyttöä. Ja uusiakin kalustonrakennusprojekteja voisi aloitella.
Perusasiat radassa olivat paikoillaan, joten seuraava vaihe oli raiteiden sorastaminen, ja kiskojen kylkien maalaaminen. Vaihteiden kohdalla päädyin sorastamisessa seuraavanlaiseen ratkaisuun. Leikkelin Merkur-Styroplastin sorastetusta foam-levystä pieniä paloja, jotka sijoitin vaihteen kohdalla ratapölkkyjen väliin. Normaalissa menetelmässä, jossa sora-ainesta levitetään kiskojen väliin ja kiinnitetään liimaliuoksella, on riskinsä, että liimaa päätyy vääriin paikkoihin, ja jumittaa vaihteiden mekanismin. Varsinkin pienemmissä mittakaavoissa riski on olemassa. Kuvasarjassa alla palasten asettelun eri vaiheita.
Kun raiteet oli käsitelty ja kiskot maalattu, oli vuorossa maisemointia. Jo tuttuun tapaan työvälineenä oli omatekoinen ”Grass Master”, ja materiaaleina Nochin ruohosirotteet. Ennen ruohon sirottelua levittelin levyn pintaan erilaatuisia maa-aineksia. Osa oli kaupallisia tuotteita, ja osa ihan ulkoilureitin varrelta kerättyä luonnontuotetta.
