Tavaravaunu Gbk
Taustaa vaunusta
1960-luvun alkupuolella kuljetuskyvyltään heikoksi käynyttä Gb-vaunua korvaamaan rakennettiin avonaisen Hkk-yleisvaunun alustalle Gbk-yleisvaunu. Gb-vaunuun verrattuna kasvoi kuormaustilavuus 46 m3:stä 78 m3:iin, pinta-ala 21 m2:stä 30,4 m2, kuorma 16,5 tonnista 26 tonniin. Maksiminopeutta voitiin nostaa 75 km tunnissa 100 km tunnissa. Gbk-vaunun seinä- ja lattiamateriaalina on käytetty tähän tarkoitukseen kehitettyä säänkestävää koivuvaneria. Katto on teräslevyä. Vaunussa on kookkaat liukuovet (2,4 x 3,25 m), neljä teräksistä tuuletusluukkua ja se on varustettu irtonaisilla kuormantuki- ja ovipuomeilla. Gbk-vaunuja on rakennettu vuosina 1965-1970 yhteensä 1697 vaunua. Jotta Gbk-vaunuja olisi kappale- ja kiitotavarakuljetuksissa voitu ilman merkittäviä kuormarajoituksia liittää myös juniin, joiden suurin nopeus on 100-120km/h, varustettiin osa Gbk-vaunuista aikaisempia tehokkaammilla jarruilla ja annettiin vaunuille sarjamerkiksi Gbkk. Gbkk-vaunuja rakennettiin vuosina 1970-1971 yhteensä 600.
Mallin rakentaminen
Mallin rakentamisen reunaehdot määrittelin seuraavasti. Mallin pitäisi näyttää uskottavasti esikuvaltaan, mutta millintarkka mittojen ja yksityiskohtien toistaminen ei olisi tarpeen. Kompromissien salliminen kun helpottaa elämää, ja mahdollistaa sen, että jotain saa aikaiseksikin. Alusta oli siis mahdollista ottaa valmiista sarjatuotantona tehdystä vaunusta. Sopiva löytyikin Tilligin valikoimista, avovaunu tuotenumerolla 17290. Akseliväli oli Gbk-vaunua vastaava. Työ alkoi purkamalla vaunun lavarakenne. Kokonaispituus oli hiukan lyhyempi, mutta haluttu pituus saavutettiin, kun alustasta sahattiin kummastakin päädystä pala puskimineen irti. Liimasin muovilevyn palat alustan päätyihin, ja asensin irrottamani osat takaisin. Kytkimen kiinnitysmekanismeja siirsin jatkopalan mitan verran päätyyn päin, jotta etäisyys päädystä säilyi alkuperäisenä.
Gbk-vaunun sivuseinät, ovet ja päädyt leikkasin 0,5 mm styreenilevystä. Apuna oli netistä löytynyt karkeahko mittapiirustus. Sivuseinien ja ovien tukirakenteet olin piirtänyt jo aiemmin grafiikkaohjelmalla, ja teettänyt niistä syövyteosat. Liimasin korirakenteen kasaan, ja laitoin sisäpuolelle väliseiniä rakenteen vahvistamiseksi. Päätyjen vahvikepalkit tein eripaksuisista styreenisoiroista. Seuraava vaihe oli syövyteosien mallaaminen paikoilleen. Suurin hankaluus oli vaunun päädyssä kulman ympäri kääntyvän palkin taivuttaminen. Ohuet rakenteet tahtovat vääntyillä helposti mutkalle, jos niitä ei saa tuettua todella tukevasti. Kun kokonaisuus oli valmis, asensin sen alustan päälle.
Vaunun katto aiheutti myös hieman päänvaivaa. Rakenne on kaareva, ja vaikka styreenilevy taipuukin helposti, tahtoo se myös helposti yrittää palautua muotoonsa. Lämmittäminen on yksi keino. Itse päädyin taivuttamaan levyä yli halutun kaarevuuden, ja sitten kun se hiljalleen alkoi palautua, niin sopivassa kohdassa liimaus paikoilleen. Liimauksen kuivumisen ajaksi asensin monenlaisia puristimia varmistamaan pysymistä.
Maalaus tapahtui kynäruiskulla, ja väriksi valikoitu silmämääräisesti sekoiteltu ruskea. Katto sai väriksi matta-alumiinin. Lopuksi asensin vaunumerkintöjä siirtokuvina. Siirtokuvat tulosti Espanjassa SpotModel-niminen liike. Ruiskutin kokonaisuuden satiinilakalla. Viimeisenä lisäyksenä asensin vaunun päätyihin metallilangasta taivutetut otetangot. Tangot maalasin pensselillä keltaisiksi.
