Laitetaan nosturi liikkumaan
Junilla liikennöinti on pienoisrautatien perustoiminto. Mielenkiintoisen lisän ratamaailman tapahtumiin tuovat erilaiset liikkuvat laitteet tai rakennelmat. Yksi tällainen toiminto on tavaravaunujen kuormien purkaminen ja lastaaminen. Toteutustapana voi olla esim. erilaiset kuljettimet lastaamassa sora- tai hiekkavaunuja, konttinosturi konttien siirtoon tai kappaletavaranosturi avovaunujen purku- ja lastaustyöhön. Tässä artikkelissa esittelen kappaletavaranosturin mekanisoinnin ja ohjauslaitteen rakentamisen. Lähtökohtana on Fallerin hyvinkin yksinkertainen nosturin rakennussarja, tuotenumero 131370. Rakennussarjasta syntyy staattinen nosturi ilman toimintoja, ja nosturin muuttaminen toimivaksi vaatikin tarvikehankintoja. Ostoslistalla oli kolme sähkömoottoria, sähköjohtoa, liittimiä, hammasrattaita, kolme mom-off-mom -tyyppistä vipukytkintä ja paristonpidin. Lisäksi tarvittiin nukkaantumatonta lankaa vaijeriksi. Hankin myös erikokoisia urarullia. Vaijerin kulku on jouhevampaa, kun se ohjataan rullien kautta.
Rakentelun ensimmäinen vaihe oli runko-osan yläpintaan valetun hammaspyörän poistaminen. Hammaspyörä on vähän ”sinnepäin”, joten se oli syytä korvata kunnollisella, ja sellaisella jonka pariksi löytyy vastaavalla hammasmoduulilla oleva hytin/puomin kääntäjämoottorin akselille tuleva hammaspyörä. Liimasin runkoon sopivan kokoiseksi katsomani hammaspyörän, ja tein siihen läpivientireiän hytin pohjalevyssä olevalle tapille. Tappiin porasin läpireiän moottoreiden johtojen läpivientiä varten. Hytin kääntäjämoottorin asensin pystyyn hytin pohjalevyn takaosaan. Moottorin akselille tein reiän pohjalevyyn, paikka määräytyi isomman hammaspyörän kehän mukaan. Akselille laitoin kymmenhampaisen hammaspyörän, runko-osassa olevassa hammaspyörässä hampaita on reilut neljäkymmentä, hammasmoduuli on 0,4. Moottoreiksi projektiin valikoituivat metallisella ”vaihdelaatikolla” varustetut maks. 6 V jännitteellä toimivat sähkömoottorit. Moottoreita on saatavissa eri välityssuhteilla, ja hitaimmissa käyntinopeudet ovat vain muutama kymmenen kierrosta minuutissa. Moottorin mitat ovat pituus 25-28 mm (riippuu ”vaihdelaatikon” koosta), korkeus 10 mm ja leveys 12 mm. Nostovaijerin moottori on vaaka-asennossa pitkittäin. Laitoin akselille muovisen päätylaipoilla varustetun rullan jolle vaijeri kelautuu.
Nosturin rakennussarjassa pyörät on valettu alarunkoon kiinteiksi. Jotta nosturi saadaan kulkemaan kiskoilla, on pyörät korvattava pyörivillä versioilla. Hankin kaksi N-mittakaavan pyöräkertaa, joiden akselit sahasin keskeltä poikki. Näin sain neljä pyörää, joille rakensin runkoon paikat alkuperäisten pyörien kohdalle. Hankintalistalla oli vielä laitekotelo vipukytkimien ja paristonpitimen sijoituspaikaksi.
Koukun asennuksessa on omat niksinsä. Liian kevyt koukku aiheuttaa melko varmasti ongelmia. Kun kuormittamatonta kevyttä koukkua laskee, ei koukku liiku, mutta vaijeri luonnollisesti purkautuu kelalta ja hakeutuu ei toivottuihin paikkoihin jumittaen mekanismin. Ongelman ratkaisu on painavampi koukku, joka tietysti on kompromissi realistisuuden suhteen. Vaijerin kitkaton kulku on myös syytä varmistaa esim. urarullien avulla. Laitoin siis koukkuun riittävästi painoa ja asensin hytin sisärakenteisiin väliseiniä estämään langan hakeutumista vääriin paikkoihin. Tein vielä huomion, että vain yhden vaijerin varassa riippuva koukku lähtee helposti pyörimään, ja taakan lastaus esim. junan vaunuun vaikeutuu. Ratkaisin asian laittamalla koukun yläosaan urarullan, jonka kautta vaijeri kiertää ja nousee takaisin puomin kärkiosaan. Kaksi rinnan kulkevaa vaijeria pitää koukun nyt suorassa. Koukun kärkiosa on yhdeksänkymmenen asteen kulmassa nosturin pituussuuntaisen keskilinjan suhteen, ja näin koukku on helppo osuttaa puomin sivuttaisliikkeellä taakassa olevaan nostokorvakkeeseen.
