H0-rata – Osa 1

H0-radan rakentaminen alkoi Rocon aloituspakkauksen, laajennussarjan ja muutaman irtoraideosan hankkimisella. Pakkauksessa tuli mukana digitaalinen ohjausyksikkö z21 Start. Mallikaupasta tarttui samalla mukaan muutama vaunu ja asemarakennus. Kasassa oli siis kaikki tarvittava radan perustamiseksi.

Ratapöydän olin rakentanut jo aiemmin, pöydän mitat ovat 280 x 110 cm. Pöydän runko on ihan peruslautaa, 95 x 15 mm, ja kansilevy 6 mm koivuvaneria. Jalat ovat 1 m korkuisia 5 x 5 cm puutolppia. Alapäähän asensin säädettävät tassut. Paraatipuolelta katsottuna vasempaan takakulmaan sijoitin routaeristelevystä muotoilemani kukkulan, jonka alla tunnelissa rata kiertää takasuoralle. Kliseinen juttu, mutta mielestäni näin saadaan kuitenkin radasta visuaalisesti mielenkiintoisempi, kuin että rata kiertäisi koko ajan näkyvillä.

Kiskomateriaali on siis penkallista Roco-line raidetta. Mutta päädyin korvaamaan muovipenkan Merkur-Styroplastin valmistamalla ”sorastetulla” foam-penkalla. Vaihto on yksinkertainen toimenpide, raidepala irrotetaan muovipenkasta ja painetaan paikoilleen foam-penkkaan. Foam-penkka on Rocon raiteita varten suunniteltu, ja siinä on valmiit kolot ratapölkyille. Vaihteille löytyy myös foam-penkka, mutta vain versiolle, jossa vaihde on asennettuna ratapöydän alle tai vaihteen viereen näkyville. Käyttämissäni penkallisissa vaihteissa solenoid-tyyppinen vaihteensiirtäjä asennetaan penkan alle, sille tarkoitettuun tilaan. Ja tällaiselle versiolle foam-penkkaa ei ole saatavissa. Joten vaihteen muovipenkka piti maalata, jotta se sulautuisi muuhun rataan.

Joku saattaa nyt ihmetellä, että eikö raiteiden asennus esim. korkista tehdyn ratapenkan päälle, ja sen jälkeen sorastus, olisi ollut autenttisempi vaihtoehto. Kyllä varmaan, mutta filosofiani tämän radan rakentamisessa perustuu pitkälti siihen, että kun koskaan ei tiedä joutuuko radan purkamaan, niin teen periaatteella ”kaikki pitää olla helposti irrotettavissa”. Tällaisessa radan asennuksessa on myös se hyvä puoli, että kun rata on paikassa jossa lämpötila ja kosteus voivat vaihdella kohtuullisen paljon, niin mahdollinen ratapöydän eläminen ei aiheuta katastrofia, vaan rata pääsee mukautumaan muodonmuutoksiin. Niitä ei tosin nyt ole ollut havaittavissa,

Niinhän siinä sitten kävi, että radan automatisointi alkoi polttelemaan ajatuksissa. Olin jo perehtynyt vapaasti ladattavissa olevan RocRail-ohjelmiston mahdollisuuksiin. Kun sain vielä selvitettyä, että aloituspakkauksen mukana tulleen Rocon z21 Start-version saisi yhdistettyä tietokoneeseen kun hankkii ulkoisen reitittimen, ja purkukoodin, minkä avulla keskusyksikön tietoliikenneportti voidaan avata. Kalliimmissa Rocon keskusyksiköissä tietokonekytkennän mahdollisuus ilmeisesti on vakiona. Tilasin tarvikkeet, ja kun ne olivat saapuneet, alkoi taistelu tietotekniikan kanssa. Yksi pitkä ilta siinä vierähti, mutta syntyihän se yhteys lopulta keskusyksikön ja tietokoneen välille. Ohjeita laitteiden asentamiseksi löytyi kyllä riittävästi, ongelma oli lähinnä tietokoneen tietoturva-asetusten kanssa.

Kaikesta tästä seurasi se, että jo paikoilleen asennettu rata piti purkaa, ja tehdä tarvittavat johdotukset kiskoihin suunnitellun lohkojaon mukaisesti. Tässä vaiheessa olin hyvin tyytyväinen päätökseeni, että en ollut naulannut rataa kiinni ja sorastanut sitä. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, joten käytin aika paljon aikaa pohtiessani miten liikennöinti tulisi järjestää. Ja se toimi perustana lohkojen sijainnille ja pituuksille. Ja kun RocRail oli vielä onnistuneesti asennettu, niin pienen opiskelun jälkeen pääsin testailemaan toimintoja.

Kun radan sähkötyöt oli saatu tehtyä, ja kaiken todettu toimivan, oli aika siirtyä maisemointihommiin. Nyt jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt investoida kunnolliseen ruohosirottimeen, esim. Nochin Grass Masteriin. Lähdin toteuttamaan ruohikkoja kuitenkin aikoinaan rakentamallani kotitekoisella sirottimella. Joka siis on viritelmä paristoilla toimivasta hyttys-/kärpäslätkästä ja metallisesta teesihdistä. Viritelmässä ei teho oikein tahdo riittää 6 mm pidemmän ruohon kanssa. Joten tehtiin sitten hiukan matalampaa heinikkoa.

Ruohikkoja/heinikkoja ei ole siroteltu suoraan vanerilevyn päälle. Hankin 5 mm paksuista Kapa-levyä. Kyseessä on mainostauluissa käytettävä, kartongilla molemmin puolin pinnoitettu, vaahtomaisesta massasta puristettu levy. Poistin kartongit varoen rikkomasta sisuslevyä. Levystä leikkasin sitten radan sisäpuolelle jääviin alueisiin sopivia palasia. Värjäsin palasia ruohikoksi tulevilta alueilta Woodland Scenicsin vihreällä maisemamaalilla. Katu- ja piha-alueet käsittelin Nochin Asphalt Grau maalilla. Seuraavaksi käsittelin ruohikoksi tulevat alueet pienehkö alue kerrallaan Nochin maisemointiliimalla, ja sen päälle sirottelin ruohon. Maisemoidut levyt ”lukitsin” sitten paikoilleen kaksipuolisen mattoteipin paloilla. Ja ihan hyvin ovat pysyneet paikoillaan. Koko jutun juoni on edelle se, että levyt on tarvittaessa suhteellisen helppo poistaa.

Maisemoinnin ohessa olen kasaillut rakennuksia ja hahmotellut niiden paikkoja. Asemarakennuksen päädyssä on varasto, ja sen lisäksi alueella on pistoraiteen vieressä hieman isompi varastorakennus. Kadun toisella puolella sijaitsevat puusepäntehdas ja mylly. Ratamaiseman toisessa päädyssä on teollisuusalue, jossa sijaitsevat konepaja sekä teollisuusrakennus, jolle pitäisi keksiä vielä tarina. Ehkä jonkinlaista kemianalan teollisuuteen liittyvää.