H0-rata – Osa 3

Kun perusasiat, kuten kiskotukset, maiseman pääkohdat ja valaistus, ovat kunnossa, voi alkaa paneutumaan yksityiskohtiin. Mitään tarkkaan harkittua järjestystä rakentelun edistämisestä en ole laatinut, vaan valitsen aina kohteen sen hetkisen fiiliksen mukaan. Nyt oli vuorossa asemalle johtavan kadun varressa oleva teollisuusrakennus.

Päätin rakennuksen oleva puutyöverstas, jossa valmistettaisiin monenlaisia tuotteita. Niiden toimittaminen markkinoille tapahtuisi kätevästi rautatiekuljetuksina. Rakennuksen lähtökohtana oli Pikon suhteellisen yksinkertainen rakennussarja (61833), joka esittää matkalaukkutehdasta. Sarja on siitä mukava, että vaikka valmistaja esittää sen matkalaukkutehtaana, niin se on muunnettavissa moneen toimintaan soveltuvaksi; varastoksi, leipomoksi, metalliverstaaksi jne., jne.

Asensin sisäkattoon led-lampun valaisemaan sisätilaa. Kytkettäessä valaistus päälle paljastui tyhjänä ammottava sisätila, joten sinne piti keksiä täytettä. Ratkaisin asian leikkaamalla paksuhkosta kartongista pohjan muotoisen levyn, jonka päälle asettelin Fallerin valmistamasta sarjasta (180961) puuntyöstökoneita. Rakennuksen nurkkaan rakensin styreenilevystä pienen kopin. Päätyipä verstaaseen pylväsporakoneen ääreen yksi ahkera työmieskin.

Rakennus oli perusmaalauksen jälkeen aika steriilin näköinen, joten oli syytä kaivaa varastosta ”vanhentamiseen” soveltuvia materiaaleja.

Pinnan käsittelin ensin Tamiyan reilusti ohennetulla valkoisella maalilla. Maalista on ”leikattu” kiilto pois Tamiyan mattapastalla. Ohennettu maali kulkeutuu tiilien saumoihin. Tiilien pintaankin tarttuu luonnollisesti maalia, mutta sitä hankasin pois pumpulipuikolla, sormella ja hiomatyynyllä. Tiilien pinta muuttui samalla ”elävämmäksi”.

Rakennuksen katto ja lastauslaiturin katos on maalattu harmaalla, ja käsitelty sen jälkeen Migin valmistamilla Oilbrusher-öljyväreillä. Putkilossa on korkissa varren päässä pensseli, jolla öljyväriä tökitään randomisti tippoina pinnalle. Tinneriin kostutetulla siveltimellä väriä levitetään pinnalle. Esim. katossa on väriä tökitty katon keskilinjalle, ja siitä on siveltimellä vedetty väriä kohti katon reunaa. Tavoitteena valumajäljet katon pintaa pitkin. Öljyvärit ovat siitä kiitollisia, että jos haluttu tulos ei tyydytä, niin tinnerillä värin voi poistaa vaikka kokonaan, kunhan ei anna sen kuivahtaa ihan täydellisesti. Lastauslaiturin katoksessa väri tökittiin katoksen yläreunaan, ja siitä alaspäin suuntautuvilla siveltimen vedoilla levitettiin väriä. Öljyväreissä käyttämäni värit olivat musta ja tumman vihreä. Tinnerinä käytin AK valmistamaa ”Odorless Thinner”-tuotetta, jonka hajuhaitta on minimaalinen. Käytössä olivat myös Tamiyan pigmenttijauhesarja, sekä AK:n Dark brown -wash. Näillä tein korostuksia valkoituihin paikkoihin, kuten nurkkatiilien ja ikkunapuitteiden alareunoihin.