Suomalainen dieselveturi Dv12

Taustaa veturista

Suomen rautatieyhtiö VR rakennutti vuosien 1963 – 1984 aikana yhteensä 192 kappaletta 4-akselisia dieselvetureita. Veturit rakennettiin Valmetin ja Lokomon konepajoilla. Veturin akselipaino on 16,5 tonnia, ja kokonaispaino 63 -69 tonnia varustelusta riippuen. Pituutta veturilla on 14 metriä, ja moottori teho hieman yli 1000 kW. Veturit soveltuvat sekä henkilö- että tavaraliikenteeseen. Alun perin veturit nimettiin Sv12 ja Sr12 tunnuksilla. Vuoden 1976 sarjamerkintäuudistuksessa Sv12, Sr12 ja Sv12J -sarjojen veturit nimettiin uudelleen Dv12-vetureiksi, jollaisina ne ovat tunnettuja nykypäivään asti. Vetureita on käytössä vielä 150 kappaletta.

Mallin rakentaminen

Syövyteosin piirros. — Syövyteosat on piirretty vektorigrafiikkaohjelmalla.

Haaveissani oli saada omalle radalleni kyseisen veturin malli. Dv12-veturista on saatavissa H0-mittakaavassa suomalaisen pienvalmistajan Mestarimallien rakennussarja. Mutta koska itse harrastan TT-mittakaavaa, minulla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin rakentaa itse malli. Toteutin mallin pääosin syövyteosista rakennettavaksi. Syövyteosat piirsin CorelDraw-grafiikkaohjelmalla, ja syövytystyön teetin Tsekeissä. Materiaali on 0,3 mm vahvuista uushopeaa. Telit otin Tilligin BR218-veturista. Siinä on riittävän samanlaiset telit kuin Dv12-veturissa. Totesin, että telien rakentaminen itse olisi ollut liian haastava tehtävä. Moottoriksi valikoitui Mashiman valmistama 2410 moottori. Luku kertoo moottorin mitat, eli pituus 24 mm ja leveys 10 mm.

Kasasin alustan juottamalla osat yhteen, ja sovitin telit ja moottorin alustaan. Vain taaempi teli on vetävä, virroitus tapahtuu molempien telien kautta. Mallijunan pitää olla riittävän painava, jotta sen pyörien ja kiskojen välissä oli riittävästi kitkaa. Sain lisättyä painoa täyttämällä telien välissä olevan polttoainesäiliön lyijypainoilla.

Alustan ja telit maalasin Tamiyan spraymaalilla harmaaksi, värikoodi AS-10. Telit oli luonnollisesti purettava osiin ennen maalaamista. Korin kasasin juottamalla osakokonaisuudet, eli etummaisen konepeiton, hytin ja takaosan, yhteen. Pohjamaalasin tämän kokonaisuuden Tamiyan Fine Surfacer-spraylla. Kaksivärinen maalaus, punaisen ja vaalean kermanvärin yhdistelmä, on maalattu kynäruiskulla. Maalit ovat Tamiyan LP-sarjan värejä. Punainen on suoraan purkista, vaalea kermanväri sekoitettu perusvalkoisesta ja ”buff”-sävystä (LP75). Ko. sävy on lähinnä vaalean hiekan värinen. Veturi on digitalisoitu asentamalla pistoke NEM651-dekooderille, ja dekooderiksi Lenzin Silver Mini. Valot ovat ajosuunnan mukaan vaihtuvat. Korin sisälle on sovitettu pienet ledvalot, ja näiden valo johdetaan lamppuihin optisella kuidulla. Olen tyytyväinen lopputulokseen, ja veturi kulkee vakaasti ja tasaisesti radalla huolimatta siitä, että vain toinen teli vetää.